AMANI TANSANIASSA 17.6.–8.7.2008 Reetta Salmen, Elina Kinnusen, Katri Järviluoman, Anna-Maija Heikkilän, Marjo Kumpulaisen, Jussi Hirvilammen ja Terhi Latvalan päiväkirjamerkintöjen pohjalta koonnut Marjo Kumpulainen. 

Tiistai 17.6.2008 Helsinki–Amsterdam–Kilimanjaro. Lentomme kohti Tansaniaa lähti Helsinki-Vantaan lentokentältä klo 6.15. Konetta vaihdoimme Amsterdamissa. Useimmat meistä olivat nukkuneet edellisyönä vain pari tuntia, joten reilun kahdeksan tunnin lento meni torkkuessa ja elokuvia katsellessa. Lentokoneen ikkunasta näimme vilahduksen Saharan autiomaata. Kun saavuimme Kilimanjarolle, oli jo pimeää. Ilma oli lämmin ja kostea. Viisumia ja maihinnousukorttia odotellessa ehti lentoasemalla olla kolme sähkökatkosta! J.M. Toursin pikkubussi nouti meidät kentältä ja vei Arushan kaupunkiin. Yöpaikkamme oli melko askeettisessa katolilaisessa vierasmajassa. Illan viimeisenä operaationa oli opetella moskiittoverkon käyttö.

Keskiviikko 18.6.2008 Arusha. Aamupalan jälkeen lähdimme J.M. Toursin pikkubussilla Lutheran Centerille tapaamaan Ritva ja Mauri Niemeä, jotka ovat Suomen Lähetysseuran työntekijöitä ja asuneet Tansaniassa viimeiset 8 vuotta. Heidän kanssaan kävimme keskustassa vaihtamassa euroja Tansanian shillingeiksi (päivän kurssi oli 1 e = 1800 Tsh). Innokkaat kaupustelijat olivat jatkuvasti ympärillämme. Turistin parhaita ostospaikkoja olivat Cultural Heritage -keskus ja Maasai-tori, joista löytyi mm. kangoja, patsaita ja koruja tingittyyn hintaan.

Torstai 19.6.2008 Ngorongoro. Pakkasimme tavaramme kolmeen safariautoon ja lähdimme sateisessa säässä matkaan kohti Ngorongoron luonnonpuistoa. Päivän aikana näimme paljon seeproja, gnuantilooppeja, gaselleja, strutseja, pahkasikoja, flamingoja, virtahepoja, norsuja ja jopa leijonia! Yövyimme kraaterin huipulla mukavassa Rhino Lodgessa yli 2 000 metrin korkeudessa, joten siellä oli todella kylmä. Illallisella tapasimme muitakin suomalaisia ja saimme ihmetellä maasaimiesten perinteisestä laulu- ja tanssiesitystä.

Perjantai 20.6.2008 Serengeti. Ngorongorosta jatkoimme matkaa Serengetin kansallispuistoon. Heti aamusta näimme ensimmäisen kirahvin ja vierailimme ihan oikeassa maasaikylässä. Kylä oli uskomaton pala alkuperäiskulttuuria keskellä savannin pölyä, vaikkakin turistit oli osattu ottaa huomioon hyvin tuottavana elinkeinona! Pientä korvausta vastaan portit kylän sisälle aukenivat ja niin miehet kuin naisetkin ottivat meidät vastaan omilla lauluillaan. Ihmiset todella asuivat pienissä pimeissä majoissaan, joita pääsimme hämmästelemään myös sisäpuolelta. Valoa majan sisällä antoi vain pienellä liekillä kytevä hiillos. Kylän lapset olivat kerääntyneet koulurakennukseen meitä odottamaan ja istuivat pulpeteissaan kasvot ja vaatteet savannin pölyn peittäminä. Hekin ottivat meidät vastaan suloisella laululla. Antamamme koulutarvikkeet, vihkot ja kynät kiinnostivat lapsia kovasti, vaikkemme olleetkaan ihan varmoja, minkälaiseen käyttöön ne lopulta päätyisivät. Päivän päätteeksi saavuimme seuraavaan majapaikkaamme, joka oli telttaleiri keskellä safaria. Telttojen päällä oli jonkinlaiset ruokokatokset ja rakennelman takaosassa varsin avonainen vessa-suihkuosasto. Suihkut toimivat niin, että paikalliset kantoivat lämmintä vettä katoksen seinustalla olevaan saaviin, josta vesi valui seinän toisella puolella olevaan suihkuun. Tässä paikassa sai nauttia eksoottisesta mutta hyvästä palvelusta. Illalla söimme tunnelmallisen illallisen paikan ravintolakatoksessa. Retkeilyolosuhteista huolimatta paikka oli siisti ja viihtyisä. Gnuantiloopit säestivät untamme mylvinnällään, ja yön pimeydessä turvallisuutta loivat vartijat nuolipyssyjensä kanssa.

Lauantai 21.6.2008 Serengeti. Yön aikana viisi amanilaista heräsi vatsaoireisiin, joten safarin viimeinen päivä oli osalle matkalla olijoista vain tuskallinen kuuden tunnin ajomatka poukkoista tietä pitkin Mwanzaan. Sairaita kuljettanut auto kärsi matkalla myös rengasrikon, joten päivässä oli aimo annos epäonnea. Pyhtilät olivat meitä vastassa ja ohjeistivat sairauden hoidossa. Uusi majapaikkamme katolinen vierasmaja oli mukavan oloinen ja nimeltään Nyagahoya.

Sunnuntai 22.6.2008 Mwanza. Lähdimme heti aamupäivästä tutustumaan Mwanzan kaupunkiin. Päivä oli mukava ja rauhallinen. Illalla vierailimme Pyhtilöillä ja pääsimme nauttimaan hyvästä seurasta sekä mama Estan laittamasta turvallisesta ja herkullisesta ruoasta. Tapasimme myös muut Pyhtilöiden työntekijät sekä Vilénin Markun, jonka työalueeseen pääsisimme tutustumaan myöhemmin matkallamme. Pyhtilöillä oli ihana koti.

Maanantai 23.6.2008 Mwanza. Vietimme koko aamupäivän Imanin kirkolla tutustellen FELM:n (The Finnish Evangelical Lutheran Mission) tiloihin ja paikallisten kuorojen laulajiin, joiden kanssa vietimme aikaa pihalauluja eli bambioita lauleskellen. Ilta kului kirkolla, jossa konsertoimme yhdessä paikallisten kuorojen kanssa. Mahtavia esityksiä!

Tiistai 24.6.2008 Mwanza. Aamu alkoi jo toistaa itseään majapaikan aamupalalla ja kirkon aamuhartaudella. Päivä jälleen kerran eteni Tumaini- ja Uinjilisti-kuorolaisten kanssa bambioita lauleskellen. Tutustuimme päivällä Kuleana-pizzeriaan, jossa lounastimme. Samalla kävimme myös kiertelemässä kaupungilla paahtavan auringon alla. Iltapäivällä treenailimme kuorojen kanssa kirkolla ja opimme muutamia uusia lauluja. Kävimme myös katsastamassa illalla U-turn-myymälän, jossa oli uskomattoman hyvä tuotevalikoima. Sieltä löytyi jopa täysjyväkeksejä täydentämään ruisleivän ikävän jättämää aukkoa. Täällä ei ole tarjolla ollut juurikaan muuta kuin paahtoleipää.

Keskiviikko 25.6.2008 Viktoriajärvi. Päivän tarkoituksena oli tehdä miniristeily Viktoriajärvellä auringossa paistatellen ja kalastaen, mutta risteily yllättäen peruuntuikin viime tingassa – kuljettaja oli lähtenyt hautajaisiin pitkän matkan päähän. Suunnitelma B osoittautui vähintään yhtä loistavaksi. Lähdimme piknikille Viktoriajärven saareen, joka oli todella hieno, kallioinen paikka. Saareen mentiin moottoriveneellä. Näkymät saaren kallioiden päältä olivat upeat ja kallio toimi myös loistavana auringonotto- ja evästelypaikkana. Päivä kului lokoisasti saaressa ja mukavan päivän päätteeksi lounastimme Tilapia-hotellilla, jossa pääsimme myös pulahtamaan viileään altaaseen vilvoittelemaan.

Torstai 26.6.2008 Bujora.Torstaina lähdimme koko päiväksi Mwanzan lähellä sijaitsevaan Bujoraan opiskelemaan sukumaheimon musiikkia ja kulttuuria. Afrikassa kun ollaan, niin arvata saattaa, että asiat eivät menneet aivan suunnitellun ohjelman mukaan. Päivän piti alkaa usean tunnin tanssi- ja rumpuopetuksella, mutta ennen ruokaa ehdimme ainoastaan tutustua museoon. Vitsailimme syödessämme, että kohta oppaamme varmaan ilmoittaa, että keittiöhenkilökunta onkin se ammattitaitoinen, perinteisen sukumamusiikin opettajakunta, jota odotimme paikalle. Ja niinhän siinä sitten kävikin. Ensin he lauleskelivat joitakin kappaleita ja seuraavaksi opettivat meille muutamaa lähinnä hiphopia muistuttavaa tanssikoreografiaa. Lopuksi rämistelimme rummuilla heidän kanssaan. Iltapäivästä paikalle saapui päivän pelastukseksi vanha mies, joka oli rakentanut 15 kaunista mbiraa (sormipianoa) ja kuljettanut ne pyörän tarakalla meille myytäväksi huikean 160 kilometrin matkan. Kuuntelimme hänen taidokasta soittoaan ja lopuksi ostimme kaikki hänen tuomansa soittimet. Mies tienasi kuulemma vuoden palkan tällä reissullaan. Me puolestamme kävimme lähtiessämme hintaneuvottelun palveluntarjoajan kanssa – emme tainneet omasta näkökulmastamme saada ihan sitä, mitä olimme tilanneet.

Perjantai 27.6.2008 Mwanza. Levytimme Tumaini-kuoron pyynnöstä kappaleen, jota olimme harjoitelleet muutaman kerran tällä viikolla. Saamme myöhemmin ehkä kuulla, minkälainen kappale tästä nauhoituksesta sukeutui. Helluntailaisten kirkon pihalle asetettu studio oli sinänsä näkemisen arvoinen: pieni, vaaleanpunainen rakennustyömaakoppi, jonka sisältä paljastuivat studiovehkeet. Studion ulkopuolella ostimme hienoja batiikkitöitä ja koruja paikallisilta käsityöläisiltä, jotka Pyhtilät olivat pyytäneet paikalle. Oli kiinnostavaa kuulla batiikkitaiteilijalta, kuinka hänen työnsä valmistuvat ja mukavaa ostaa tuotteita suoraan niiden valmistajalta.

Lauantai 28.6.2008 Mwanza. Lauantaina meillä oli rentouttava vapaapäivä kaikesta ennalta suunnitellusta toiminnasta. Jokainen vietti aamupäivän haluamallaan tavalla. Iltapäivästä menimme koko porukalla Viktoriajärven rannalle Tunza Lodgelle ottamaan aurinkoa ja rentoutumaan. Osa innostui pelaamaan rantalentopalloa, osa nautti hiekan lämmöstä. Järveen ei valitettavasti voinut mennä uimaan bilhartsialoisen pelossa.

Sunnuntai 29.6.2008 Mwanza. Sunnuntain aloitti matkan ensimmäinen ja myös viimeiseksi jäänyt jumismaraton. Ensimmäinen jumalanpalvelus alkoi kello 7 ja toinen heti perään kello 10. Taukoa jäi väliin alle puoli tuntia. Lauloimme molemmissa tilaisuuksissa vuoroin paikallisten kuorojen kanssa, mutta toisessa jumalanpalveluksessa saarna kesti niin kauan, että musiikille oli melko vähän sijaa. Näissä tilaisuuksissa myös esittäydyimme virallisesti koko seurakunnalle, ja ilmoitimme lahjoittavamme yhteen ikkunaan kalterit – kirkosta nimittäin puuttuivat ikkunat ja ovet.

Maanantai 30.6.2008 Maswa. Lähdimme maaseudulle Maswaan. Toiset pakkautuivat Mikon jeeppiin ja toiset jäivät odottamaan hiippakunnasta pyydettyä autoa majapaikan pihalle. 160 km:n pituinen etappimme Mikon kyydissä kesti reilut 3 tuntia. Toiset saapuivat paikalle vain puoli tuntia meidän jälkeemme, vaikka olivat lähteneet matkaan 2 tuntia myöhemmin. Paikallisilla ovat kuoppaiset tiet hallussa! Vilénin Markku oli meitä vastassa ja oli järjestänyt meille varmasti parhaat ruoat ja majapaikat, mitä Maswan kokoisessa maaseutupaikassa on tarjolla. Illalla konsertoimme kirkossa paikallisen Upendo-kuoron kanssa. Kirkko täyttyi väestä paikalliseen tapaan pikku hiljaa mutta meitä oli selvästi odotettu. Kuoro oli jopa opetellut pätkän suomalaista laulua. Saimme konsertin päätteeksi paljon lahjoja kuorolta, joka oli matkan parhaimmistoa! Illalla saimme Pietun huoneessa tutustua valtavan kokoiseen hämähäkkiin ja vähän myöhemmin Marjon ja Anna-Maijan huoneessa yhtä isoon torakkaan! Pienen episodin ja rauhoittavan yhdessäolon jälkeen uni lopulta tuli kuitenkin.

Tiistai 1.7.2008 Mwamitumai. Aamupalan jälkeen lähdimme Mwamitumain seurakuntaan 50 km:n päähän Maswasta. Tämä seurakunta on Markun työalueella ja varsinainen ihme. Vielä kaksi vuotta sitten seurakunnassa oli 4 kristittyä, nyt Mwamitumaissa on poltetuista savitiilistä rakennettu komea kirkko ja kirkon Amani-kuorossa yli 50 laulajaa. Tämä kuoro lauloi yhteiskonsertissamme ilman Casioita (Markku ei ole suostunut niitä hankkimaan) ja jopas oli nautintoa – ainoana soittimena pyöränpolkimista tehty lyömäpari. Täällä oli ehkä matkan paras ja koskettavin kuoro eikä pelkästään nimensä vuoksi! :) Kirkko oli lopulta tupaten täynnä sisältä ja ulkopuolella ikkunakaltereissa roikkui myös lapsia ja nuoria. He olivat ilmeisesti paikallisia muslimeja. Tämän paremmaksi ei tunnelma voi muuttua. Konsertin jälkeen saimme syödä hienon aterian, joka varmasti oli paikallisille tullut maksamaan pienen omaisuuden. Tarjolla oli vuohta, kanaa, riisiä ja papuja. Söimme ihailtavalla tavalla ilman ruokailuvälineitä. Illalla saimme vielä lisäksi nauttia "suomalaiset juhannuskahvit", sillä Markun työntekijät olivat leiponeet korvapuusteja ja täytekakun. Tunteikas päivä alusta loppuun!

Keskiviikko 2.7.2008 Maswa/Mwanza. Aamulla lähdimme Maswasta takaisin muutaman tunnin ajomatkan päässä olevaan Mwanzaan. Kävimme lounastamassa kaupungilla ja sen jälkeen Mikko vei meidät saunomaan Lähetysseuran entisiin tiloihin, jotka sijaitsivat hieman kauempana keskustasta. Oli kuin olisi kesken matkan saapunut Suomeen – tilat oli nimittäin lähes kokonaan rakennettu ja sisustettu suomalaisilla tavaroilla. Saunan jälkeen porukka suunnisti lepäämään, kaupungille tai aurinkoa paistattelemaan. Oli viimeinen iltamme Mwanzassa ja vietimme sen haikeissa merkeissä yhdessä Pyhtilöiden kanssa. Illallispaikaksi valitsimme Isamilo lodgen, joka sijaitsee yhdellä Mwanzaa ympäröivistä kukkuloista. Sieltä oli todella hienot näkymät alas kaupunkiin!

Torstai 3.7.2008 Mwanza/Moshi. Aamulla menimme kirkolle hartauteen ja hyvästelemään tutuksi tullutta väkeä. Tämän jälkeen olikin jo kiire lentokentälle, jonne päästyämme saimme kuulla, että matkalaukkumme eivät mahtuneet koneeseen, jolla meidän oli määrä lentää Kilimanjaron kentälle. Matkalaukut oli päätetty lennättää Dar Es Salaamin kautta Kilimanjarolle aiemmalla lennolla, ja laukkuja alettiinkin kiireen vilkkaa siirtää koneeseen. Pientä pelon poikasta oli juuri sillä hetkellä havaittavissa monenkin kasvoista. Lento, jolla meidän oli tarkoitus matkustaa Kilimanjarolle, oli lisäksi myöhässä, joten lopulta meillä ei ollut kiire mihinkään. Kävimme vielä kerran Tunza Lodgella syömässä Pian ja Mikon kanssa. Matka Moshiin taittui Precision Airin koneella. Monia jännitti mutta lento sujui potkurikoneella tasaisen varmasti. Perille päästyämme huomasimme, että tavarammekin olivat päässeet onnellisesti päämääräänsä. J.M. Toursin ystävällinen kuljettaja oli meitä odottamassa ja auton kasettisoittimessa pyöri Amanin Upendo. Kotoisaa!

Perjantai 4.7.2008 Kilimanjaro. Heräsimme aikaisin, sillä tarkoituksena oli lähteä valloittamaan Afrikan korkeinta vuorta, Kilimanjaroa. Oppaiden ja muutamien Uinjilisti-kuorolaisten kanssa nousimme pikkubussiin ja matkasimme sillä noin kahteen kilometriin Marangu gatelle. Tästä eteenpäin olisi selvittävä jalan. Matka ylöspäin oli loivaa nousua pitkin porrastettua ja ojitettua polkua. Luonto ympärillä oli vehreää vuoristosademetsää. Reitiksi olimme valinneet helpoimman mahdollisen eli niin sanotun Coca-Cola-reitin. 2–3 tunnin taivalluksen jälkeen pääsimme määränpäähämme Mandara Hutille (2 700 m) ja pidimme evästauon. Leirin ympärillä puut olivat täynnä kovin epätavallisen näköisiä, pitkäkarvaisia valkomustia apinoita (colobus-apinoita). Hetken hengähdettyämme osa meistä jatkoi vielä matkaa Maundi-kraaterille noin 2 900 metrin korkeuteen, josta selkeällä säällä saattoi nähdä Kilimanjaron huipun. Meitä onni ei potkaissut – Uhuru Peak oli pilvien peitossa. Paluumatka autolle sujui melko vauhdikkaasti. Yhteensä kävelyä tuli noin 20 kilometriä ja sai siinä olla jokainen ihan ylpeä itsestään. 

Lauantai 5.7.2008 Moshi. Päivämme alkoi aamuhartaudella kirkossa. Aamuhartauden jälkeen meille esiteltiin kirkkoa ja seurakunnan tiloja. Moshin kirkko olisi ulkoasultaan käynyt länsimaalaisesta kirkosta. Tämä oli myös matkamme ensimmäinen afrikkalainen kirkko, jossa oli urut. Kirkolla pääsimme saman päivän aikana vieraiksi afrikkalaisiin häihin, ja vieläpä kaksoishäihin. Hääparit astelivat mahtipontisen puhallinorkesterin saattelemina kirkkoon. Häävieraita oli paikalla koko valtaisan kirkon täydeltä. Me saimme myös laulaa hääpareille. Vihkimistilaisuuden jälkeen vietimme lämminhenkisen parituntisen Uinjilisti-kuoron harjoituksissa. Soluttauduimme kuoron riveihin ja harjoittelimme heidän laulujaan. Saimme kuorolta lahjaksi kangat.

Sunnuntai 6.7.2008 Moshi. Sunnuntaiaamuna suuntasimme kohti kirkkoa. Pukeuduimme kirkkoa varten uusiin hienoihin kangoihimme. Saimme palvella seurakuntaa, kuinkas muutenkaan kuin laulaen. Tuntui hyvältä, kun seurakuntalaiset lauloivat meidän mukanamme. Tässäkin seurakunnassa oli hienoa nähdä, miten paljon ihmisiä oli tullut jumalanpalvelukseen. Kirkon jälkeen meille amanilaisille tarjottiin lounas Uinjilisti-kuorolaisten kodeissa. Saimme monin tavoin kokea paikallista vieraanvaraisuutta. Vierailut kodeissa tarjosivat meille tilaisuuden keskustella ihmisten kanssa ja päästä näkemään, miten he elävät. Loppupäivä kului leppoisasti kaupunkia kierrellessä ja levätessä. Useimmat myös pakkailivat jo laukkujaan seuraavan päivän lähtöä silmällä pitäen.

Maanantai 7.7.2008 Moshi. Viimeinen päivä Tansaniassa. Toisaalta haikeaa, mutta toisaalta kotiinlähtö tuntui jo mukavalta ajatukselta pitkän matkan jälkeen. Aamupäivä kului itse kullakin tuliaisia ostellessa ja kaupunkia kierrellessä. Alkoi olla myös viimeiset hetket kuluttaa jäljellä olevat shillingit. Myöhäisen lounaan jälkeen pakkauduimme viimeistä kertaa J.M. Toursin autoon ja lähdimme Kilimanjaron lentokentälle. Lentokentällä aika kului lentoa odotellen ja pieniä turistikauppoja kierrellen. Kaikki selvisivät kunnialla laukkujen punnituksista, vaikka useimmat laukut olivatkin kiitettävästi täyttyneet kankailla, koreilla ja muilla tuliaisilla.  Koneen noustessa pimeä oli jo laskeutunut, joten saatoimme nähdä Dar es Salaamin miljoonat valot tehdessämme välilaskun ennen lentoa kohti Eurooppaa.

Tiistai 8.7.2008 Kilimanjaro–Amsterdam–Helsinki. Heräilimme lentoemäntien tarjoillessa aamiaista. Saavuimme varhain aamulla Amsterdamiin. Lentokentän kymmenet kaupat ja kiireiset ohikulkijat olivat jotain erilaista, mitä olimme tottuneet näkemään viimeisen kolmen viikon aikana. Muutaman tunnin odottelun jälkeen pääsimme lähtemään kohti Helsinki–Vantaan lentokenttää. Iltapäivällä lentokone laskeutui Suomen kamaralle. Vastassa oli sateinen, kolea sää. Ennen kotiin pääsyä kaikilla oli vielä edessä matka Ouluun tai hiukan lähemmäs. Matka taittui väsyneissä ja hilpeissä tunnelmissa. Kiitokset kaikille matkalla mukana olleille ja kaikille, joita matkamme varrella saimme tavata. Taivaan Isälle kiitos varjeluksesta!